Delfiinit persoonina

Katsoin tässä hiljan The Coven, poukkoilevuudesta ja vähän teennäisestäkin trillerimäisyydestä huolimatta näkemisen arvoinen filmi. Dokkari käsittelee delfiinien joukkoteurastusta ja siinä sivussa delfinaariobisnestä ja Kansainvälisen valastuskomission (IWC) kädettömyyttä.

Kysymykset delfiinien kohtelusta ja kognitiviisista kyvyistä tuntuvat saavan yhä enemmän huomiota. 2007 julistettiin delfiinien vuodeksi. Alkuvuodesta 2010 eräät tutkijat vaativat delfiinien tunnistamista persooniksi ja Helsingissä järjestettiin kansainvälinen konferenssi valaiden ”ihmisoikeuksista”. Tai oikeammin oikeuksista, jotka seuraavat juuri persoonaksi tunnistamista, kun persoonuutta ei rajata ihmisiin.

Delfiineihin liittyy aika lailla kulttuurista painolastia. Ei mitenkään vähiten Flipper-sarjan takia, jonka viisi delfiiniä The Coven stara Ric O’Barry koulutti ennen täyskäännöstään delfiinibisnestä vastaan. John Lilly, niin ikään 60-luvulla, kiinnostui tutkimaan delfiinejä ja teki aika reippaasti havaintonsa ylittäviä päätelmiä. Mm. Lillyn myötä syntyi kaikenlaisia new age -myyttejä delfiineistä jonkin sortin henkisinä olentoina.

Delfiinit voivat olla poikkeuksellisen empaattisia ja herkkiä eläimiä. Lastenohjelma- ja new age -yhteyksien jälkeen on silti juuri delfiinien kohdalla entistä helpompi pitää puhetta persoonuudesta joko huuruisena mytologisointina tai lapsellisena disneyfikaationa.

Persoonan käsite on tietysti hankala. Thomas White (jonka kirjan ”In Defense of Dolphins, The New Moral Frontier” eka luku on vapaasti luettavissa) esittää sen näin:

Personhood is a concept that we use as a way of trying to keep species bias out of the mix. . . Among philosophers the standard criteria are not simply awareness of the world, but self-awareness, the ability to control one’s behavior, have a sense of uniqueness, individuality, personality, emotions, recognizing other persons. . . To be a person is then to be, no matter what your species, to have the kind of consciousness that is normal among humans.

(Haastattelu täällä.)

Miksi vaaditaan juuri Whiten listaamat, itsessäänkin tietty epämääräiset ”ominaisuudet”, jotta tietoisuus tulisi tarpeeksi lähelle inhimillistä kannatellakseen jonkinlaista persoonuutta? Siis jos persoonuuden käsitteen laajentamisen tavoite on ei-inhimillisten persoonien kohtuullisempi kohtelu. Eikö ihmistyyppisen tietoisuuden asettaminen kriteeriksi ole sinänsä mielivaltaista, jos nimenomaan pyritään eroon spesismistä (kohtelun perustelusta vain lajiin vetoamalla)?

Ja toisaalta, kun yritetään ymmärtää muita lajeja, ei-inhimillisiä maailmoja, jossain mielessä lähtökohtana on varmasti välttämättä oltava ihmistyyppinen tietoisuus tai kokemuksellisuus. Tässä on jännite, jota ei saa ratkaista kumpaankaan suuntaan. Ei ole perustetta ajatella, ettei kokemuksellamme maailmasta ole mitään tekemistä apinan, delfiinin tai lampaan kokemuksen kanssa, muttei myöskään pidä fantasioida yritysten lähestyä vierasta elämää voivan karistaa inhimillisen painoa. Antropomorfismin ongelmaan pitää palata aina uudestaan, mutta antropomorfismin syytös ei enää ole se keskustelun lopettava natsikortti, joka se joskus oli.

Delffarien moraalisen statuksen parannusyrityksiä vastaava projekti on pidemmällä ihmisapinoiden kohdalla (Great Ape Project). Erityisen tärkeä ja yllättävä oli Espanjan parlamentin vuoden 2008 päätös myöntää isoille ihmisapinoille oikeus elämään ja vapauteen (Hesarin uutinen). Kun lähtökohtana kerta on ”ihmistyyppinen” tietoisuus, on tietynlainen persoonuus ja tietyt perustavat oikeudet helpompi myöntää isoille ihmisapinoille kuin delfiineille — ihminen kun nyt sattuu kuulumaan isoihin ihmisapinoihin.

Lähisukulaisten painottamisella on haittansa. Ajattelen silti hieman Animalian Salla Tuomivaaran tavoin, että ihmisen ja ”eläimen” välisen maagisen muurin laajempikin purkautuminen lähtee ehkä parhaiten liikkeelle sieltä helpommin lähestyttävästä päästä: ”Jos minussa on hyvin paljon samaa kuin gorillassa, niin kuinka paljon minussa on samaa ketun, kissan tai gibbonin kanssa?”

Puhe apinoista on hyvä. Puhe delfiineistä on edistystä.

Explore posts in the same categories: biologia, eläinetiikka, tietoisuus

Avainsanat: , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: